Päivittäin työssäni fysioterapeuttina havahdun asiaan, joka nousee pintaan usein. Mihin kaikkeen fysioterapiasta onkaan? Tai olisi, jos sitä osattaisiin hyödyntää paremmin. Aiemmin fysioterapeuteista puhuttiin jumppareina, mitä sanaa osa vanhemmasta väestöstä käyttää edelleenkin. Sanassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ohjaa ajatusta hyvin yksipuoliseen tapaan tuottaa fysioterapiaa.

Meillä ja maailmalla fysioterapeutteja tapaa niin yksityisessä kuin julkisessakin terveydenhuollossa. Osa on palkansaajia ja osa yrittäjiä. Fysioterapeutit voivat olla mm. tutkijoita, opettajia, senioreiden ja neurologisten asiakkaiden sekä lasten parissa työskenteleviä ammattilaisia. Lisäksi osa meistä työllistää itsensä esimerkiksi valmentamisen saralla.

Tekstissä keskityn yksityisellä puolella tarjottavaan fysioterapiaan, jota teen työkseni Kuopiossa Fysios Mehiläisen tiloissa yrittäjänä.

Meille ohjautuvat asiakkaat tulevat useimmiten työperäisten vaivojen vuoksi sekä leikkauksista tai tapaturmista kuntoutuakseen. Osa tulee itse maksavana mm. erilaisten kipujen tai haasteiden vuoksi. Ajatus, mikä sai kirjoittamaan tekstin, ovat erilaisia vaivat joihin fysioterapiasta voisi löytyä apua.

Olet oletettavasti joskus käynyt lääkärin vastaanotolla, jossa on todettu, ettei vaivaan auta muu kuin lääkekuuri. Joskus toki näin on, mutta sanoisin, että liian monen asiakkaan kohdalla on unohdettu pari juttua. Erityisesti kun puhumme toiminnallisista vaivoista, joilla tarkoitan tässä tekstissä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinperäisiä erilaisia kiputiloja, jotka eivät selity minkään yksittäisen rakenteen spesifillä ongelmalla. Tästä esimerkkinä olkanivelen tai polven kipu. Kipua voi toki olla juuri polvessa tai olkapäässä, olematta kuitenkaan ensisijaisesti kyseisen nivelen tai alueen ongelma.

Ja tässä kohtaa kuvaan astuu fysioterapia. Meillä on äärettömän paljon vaihtoehtoja hoitaa kyseisiä ongelmia, jos ne vain tunnistettaisiin. Tuki- ja liikuntaelinperäisten vaivojen lisäksi meillä esiintyy nykyään hyvin paljon alipalautumista, hermostollisia ja hengitysperäisiä haasteita sekä monia muita erinäisiä oireita, joihin ei ensimmäisenä tulisi mieleen hakea apua fysioterapiasta. Näihin edellä mainittuihin vaivoihin törmään viikoittain, ja joihin saadaan myös apua. Täytyy kuitenkin sanoa, että suurinta osaa niin hengitys-, ruoansulatus- kuin palautumishaasteitakin yhdistää eräs asia. Stressi.

Ilman stressiä näitä oireita havaitaan yhtälailla, mikä onkin allekirjoittaneen erityinen mielenkiinnonkohde. Vaikeat ja haastavat kiputilat, kehon eriskummallinen oireilu… Näissä tapauksissa erityisen hyvä taustojen kartoitus on puolet työstä, sillä esimerkiksi leikkausarvet, isommat operaatiot ja tapahtumat vuosien varrelta näyttelevät keskeistä roolia kipujen selvittelyssä.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin toivoisi osattavan puuttua terveydenhuollossa tarpeeksi ajoissa sekä ohjattavan ammattilaisen vastaanotolle. Terveydenhuollossa osataan tietty protokolla moneen tunnettuun vaivaan, esimerkiksi nivelrikon hoito sekä kiertäjäkalvosin oireet. Se mitä meiltä puuttuu, on ymmärrys fysioterapian roolista toiminnallisten vaivojen hoidossa. Viime vuosien aikana olen tavannut onneksi muutamia lääkäreitä, joiden mieli on avoin uusille ja erilaisille hoitokeinoille sekä oman ymmärryksen laajentamiselle fysioterapian keinoilla. Tämä luo toivoa myös omalle työlle, sillä yhteistyössä on voimaa ja asiakkaasta välitetään monitahoisesti.

Tekstistä taisi kadota punainen lanka jo ensimmäisessä lauseessa, sillä teksti tuli enemmän tajunnan virtana. Yhteenvetona ehkäpä näin; uskallettaisi päästää vanhoista toimintamalleista irti ja etsittävä rohkeasti selityksiä epämääräisille arkea ja oloa haittaaville vaivoille. Tähän fysioterapiasta voi löytyä apua, vaikkei kyseessä olisikaan perinteinen noidannuoli tai olkapääkipu.

Mitä ajatuksia sinulla teksti herättää?