Ajatuksen tekstiin sain viikonloppuna pilateksen aikana. Teen nykyään tosi paljon kotona treenejä ja harjoituksia, sillä maaseudulla asuvana täytyy keksiä keinoja, joilla päästä ohjattujen harjoitusten makuun. Paljon tulee tehtyä oman fiiliksen mukaan myös, mutta ohjatut tunnit ym treenit tuovat mukavaa vaihtelua tekemiseen.

Havahduin jälleen siihen, kuinka paljon oma tekeminen onkaan vuosien saatossa liikunnan saralla muuttunut. Erityisesti suhtautuminen liikuntaan, liikkumiseen ja siihen, millaisen fiiliksen saan mistäkin tekemisestä. Muuttunut on myös oman kehon kuuntelu. Mitä tänään tekisi mieli tehdä? Millainen on jaksamisen taso juuri tänään? Onko leposyke korkealla ja kierrokset kovilla jo ilman treeniäkin? Rankaisenko itseäni treenin kautta vai tukisiko se ennemminkin omaa jaksamista?

Olen harrastanut erilaisia lajeja läpi lapsuuden ja nuoruuden, pitkälle aikuisikään. Osassa lajeista olen kilpaillut ja osassa myös valmentanut. Olen elänyt paljolti liikkumiselle koko ikäni. En ole esimerkiksi osallistunut aikoinaan yhteenkään opiskelija tapahtumaan, sillä seuraavan päivän liikkumiset olisi saanut unohtaa. Eipä sillä, en jaksa tätänykyäkään osallistua illanviettoihin, sillä arvostan ihan liian paljon meidän perheen omia rutiineja ja yhdessä oloa. Voin viettää iltoja ulkona, mutta siihen ei liity alkoholi, kasaa vieraita ihmisiä eikä tunkkaiset baarit 😀

Nautin ja olen nauttinut aina liikkumisesta. En muista, että minun olisi tarvinnut pakottaa itseäni liikkeelle, se on ollut aina mielekästä! Se on myös tänä päivänä kantava teema liikkumisessa. Sen pitää olla mukavaa!! Tätä yritämme myös lapsillemme sanoittaa, kaikille löytyy varmasti mukavia lajeja, täytyy vain uskaltaa kokeilla.

Ennen olin päättänyt juosta esimerkiksi viikonloppuna pitkän lenkin. Tai meneväni salille tai vaikkapa crossfit – tunnille. Satoi tai paistoi, sinne mentiin. Tottakai olo oli aina hyvä, kun oli liikuttanut kehoaan ja hikoillut. Se mutkistaakin itseasiassa asiaa suurimmalla meistä. Luullaan supertreenin tekevän meille AINA hyvää, vaikka usein rauhallinen treeni tai ulkoilu voisikin olla parempi vaihtoehto. Jo koholla olevat sykkeet, kortisolitasot ja väsymys nousevat entisestään, kun suurimmat hikipisarat kuivuvat.

Palataan takaisin tähän päivään. Se mitä pilateksen aikana havahduin miettimään, oli oman kehon kuunteleminen. Se ei tarkoita henkimaailman asioita vaan puhtaasti pysähtymistä ja kuuntelemista mikä tuntuisi itsessäni hyvältä. Vaikeus siinä onkin juuri se kuuntelu. Ensin täytyy pysähtyä, jotta voi kuulla.

Monet asiat muuttuivat korona-vuosien aikana myös minussa. Yksi oli nimenomaan pysähtyminen ja kuuntelu. Mikä tulee minusta itsestäni ja mikä ulkopuolelta? Usein käy niin, että tietyllä tavalla juurtuu ja urautuu toimimaan vanhalla sapluunalla, kunnes havahtuu ettei totuttu malli palvele enää nykyään. En sano, etteikö se enää ikinä palvelisi minua, mutta ei ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Paljon tapaan yhä ihmisiä, joilla ainoa peruste liikkua on kalorien polttaminen ja sallivampi suhtautuminen syömiseen. Eli ensin liikutaan hullunlailla, jotta voidaan syödä vapaammin paremmalla omallatunnolla. Tuota kaavaa noudattaen, alkaa liikkumisen miellekkyys hiljalleen hiipumaan ja kuva ”normaalista” hieman vääristymään. Kun ymmärsin, että hyvinvoiva keho ei tarkoita kovaa treeniä ja rajoitettua syömistä, jokin naksahti päässäni. Sillä kyse on lopulta tasapainosta. Keho nimittäin hakeutuu aina tasapainoon. Mikäli energiaa ei tule tarpeeksi, keho pyrkii pitämään rasvavarastoista kiinni kynsin hampain. Kun energiansaanti tasapainottuu, hiljalleen keho ymmärtää luovuttaa myös rasvaa.

Kaikkein suurin merkitys kehonkoostumuksen ja hyvinvoivan kehon suhteen on oman kokemukseni mukaan A) hermoston tila sekä B) ruoan laatu. Lisäksi omilla uskomuksilla on yllättävän suuri merkitys. Avaan lyhyesti ajatuksia näiden taustalla.
Mikäli hermostosi on syystä tai toisesta jatkuvasti yliaktiivinen eli sympaattinen hermosto hyrrää ylikierroksilla, ei ruoan sulaminen ja pilkkominen ole tuolloin ensimmäinen prioriteetti kehon näkökulmasta. Kun puolestaan parasympaattinen hermostosi aktivoituu eli palautuminen on mahdollista, pääsee ruokakin rauhassa sulamaan ja suolistosi rauhoittumaan. Suurin osa suolistohaasteista onkin nimenomaan hermoston haasteita, eli parasympaattinen hermosto ei pääse aktivoitumaan. Toinen merkittävä asia hyvinvoivan kehon näkökulmasta on ruoan laatu. Jos suurin osa meidän syömästämme ruoasta tulee valmisruoista, sokerista tai ruoankaltaisista tuotteista, on ongelmia tiedossa. Kun nämä vaihdetaan oikeaan ruokaan, jotka ovat ravinnerikkaita, saadaan näistä muutakin kuin energiatyhjää sisältöä. Tällöin ruoka sulaa ja vatsa toimii. Kun vatsalla on hyvä olla, heijastuu se koko olemukseen ja yleiseen fiilikseen. Ja tämä onkin ollut viime aikojen teema itselläni. Kiinnittämällä huomiota mitä syön ja millainen fiilis ruokailun jälkeen kehossani on, antaa se pitkälti suuntaviivoja itselleni sopivaan ravintoon ja ruokailurytmiin. Kun kehossa on hyvä olla, tekee mieli jatkaa tätä ja tarjota itselleni vain parasta.

Eli tiivistäen; kuuntele miltä sinusta tuntuu ja luota siihen. Uskalla tehdä tarvittaessa myös suurempia muutoksia tavoissasi, sillä aina voi palata myös vanhaan ❤

Terveisin,