Mitä fysioterapeutit saavat ohjata asiakkaille?

Mistä alkaa ja mihin loppuu meidän luvat toimia?

Kenen varpaille fysioterapeutit astuvat? Vai astuvatko?

Mielenkiintoinen teema, mikä näyttäytyy työssäni usein. Jos ei päivittäin, viikoittain teema nousee puheeksi asiakastyössä. Fysioterapeutit ovat lähtökohtaisesti liikkeen asiantuntijoita, mikä rajaa työnkuvaa osaltaan.
Tarkoittaako rajaus kuitenkaan sitä, etten voisi ohjata tai ottaa kantaa rajauksen ulkopuolelle jäävissä asioissa?

Ajatus kirjoittaa oma teksti aiheesta, tuli tällä viikolla ohjatessani apuja voimakkaisiin kuukautiskipuihin. Asiakas oli kärsinyt jo pidemmän aikaa erittäin voimakkaista kivuista, joiden vuoksi hänen oli jäätävä kerran kuussa sairaslomalle pahimpien kipujen ajaksi. Olen käynyt lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksen, mutta en tee varsinaista lantionpohjan fysioterapiaa vastaanottotyönäni. Kivut tulivat ilmi muussa yhteydessä, joista kävimme keskustelua. Arvata saattaa, kuinka tuskainen asiakas oli kipujen vuoksi ja toisaalta erittäin turhautunut tilanteeseen. Vuosittaiset runsaat sairaslomapäivät harmittivat ja loivat paineita selvitä työelämässä, sillä hän tiedosti myös työnantajan näkökulman aiheesta.

Kerroin asiakkaalle mm. magnesiumin mahdollisesta lieventävästä vaikutuksesta kuukautiskipuihin. Hän oli kokeillut vuosien aikana yhtä sun toista vaihtoehtoa, joista ei toistaiseksi ollut löytynyt merkittävää positiivista vastetta tilanteeseen. Kerroin oman näkökulmani ja magnesiumin vaikutusmekanismin mm kuukautiskivuissa, mutta jokainen ihminen tekee lopulta itse valinnan käyttää tai olla käyttämättä jotain valmistetta. Loppuun mainitsin asiakkaalle (kuten kaikille muillekin) etten ole lääkäri, eikä minulla näin ollen ole valtuuksia määrätä yhtään mitään. Mutta voin antaa vahvan suosituksen kokeilla.

Vastaanoton jälkeen jäin miettimään asiaa. Fysioterapeuttina näkee ja kuulee tosi paljon myös sellaista, minkä tietää toimivan vain kokemuksen valossa. Toimivat liikkeet, valmisteet, tuotteet ym. eivät aina lukeudu käypä hoito -suosituksiin, mutta eivät tee niistä huonompia vaihtoehtoja siitä huolimatta. Tai vaikkei lääkäri olisi ohjannut jotain, sekään ei tarkoita etteikö se voisi toimia. Asiakas on itse itsestään vastuussa ja tekee lopullisen valinnan. Näinhän se menee myös lääkärin suosituksissa ja resepti määräyksissä. Ei kyseinen lääkäri ole vastuussa asiakkaan valinnoista tai lääkkeen sivuvaikutuksista. Jokainen aikuinen ihminen on lopulta vastuussa itsestään.

Syy miksi nostan aiheen esille, tulee omakohtaisesta kokemuksesta. Minulla on vuosien ajan ollut haasteita lämmönsäätelyn kanssa, mikä korostuu esimerkiksi kesähelteillä. Jos lähden urheilemaan ja hikoilemaan helteillä (tarkoittaa +20 asteen lämpötilaa ja siitä ylöspäin), tiedän makaavani loppupäivän infernaalisen migreenin vallassa ja oksentavani illan. Tähän on kokeiltu yhtä sun toista, on otettu labroja, lihasbiopsia näytteitä ym. Sama näkyy myös toisinpäin. En tarkene ikinä lyhyt hihaisessa ja palelen jatkuvasti. Kesällä kovimpien helteiden aikaan ei ole kylmä, mutta mikäli ulkona tuulee ja olen varjossa, tarvitsen pidempi hihaisen päälle. Miellyttävää, not..

Neurologin ratkaisu oli ottaa ennen jokaista urheilusuoritusta Buranaa, jolla saisin ehkäistyä migreenikohtauksen. Kuten varmaan jo arvasit, jäi resepti hakematta. En arvostele neurologin osaamista ja ammattitaitoa, mutta tuossa kohtaa olisin kaivannut tuolla osaamisella hieman avara katseisuutta. Olen jatkanut itsenäistä opiskelua aiheen tiimoilta, mutta avainta lopulliseen ratkaisuun en ole vielä löytänyt. Helpottavia tekijöitä kyllä. Omakohtaisen kokemuksen pohjalta olen erittäin avoin erilaisille ajatuksille löytää ratkaisu, varsinkin lääkkeettömille vaihtoehdoille. Pystyn jo tältä pohjalta samaistumaan kipu asiakkaaseeni, sillä vaikean tilanteen äärellä ihminen on usein kiitollinen kaikesta avusta, selvitystyöstä, vaivannäöstä ja ajatuksista, joita ammattilainen tarjoaa.
Ja tässä kohtaa pohdin nimenomaan omia valtuuksiani kertoa mahdollisesti toimivasta keinosta hallita kipuja. Ajattelen, että olisihan se aivan hurjan iso sääli pitää tietoa itselläni, josta joku toinen voi hyötyä. Varsinkin puhuttaessa valmisteesta, josta lähes meillä kaikilla on puutetta ja jota myydään jo ruokakaupoissakin.

Tulevaisuudessa toivoisin avara katseisuutta kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa ja avointa yhteispeliä asiakkaan parhaaksi toimiessamme. Jätetään ego ja valta-asetelmat pukuhuoneen kaappiin ja puetaan työvaatteiden kanssa utelias mieli sekä nöyryys uuden oppimiselle.

Kuvat: Ann-Marie Merkel