Onko tosiaan kyseinen myytti totta – kun liikut ennen raskautta ja raskauden aikana, on tuleva synnytys helpompi sekä nopeampi?

Käytän tekstissä itseäni esimerkkinä. Minulla on kokemus kahdesta raskaudesta ja kahdesta synnytyksestä, joten näkökulmani on puhtaasti kokemusasiantuntijuuteen nojautuva, ei niinkään asiakastyöstä kertyneeseen tietoon pohjautuva. Sain esikoisen ollessani 23-vuotias. Ikä on ollut ehdottomasti pelastava tekijä sujuvan raskauden ja synnytyksen osalta. Saimme kuopuksen ollessani 29-vuotias. Minulla on ollut lapsuudesta saakka aktiivinen elämäntyyli ja liikunta on kuulunut aina jollain osin elämääni. Ennen esikoisen odotusta, olin käynyt useamman vuoden ryhmäliikuntatunneilla. Urheiluun käytettyjä tunteja kertyi helposti +10 viikkotasolla. Näin jälkikäteen on helppo jossitella ja harmitella, mutta ehkä siinä tekemisessä olisi voinut olla vaihtelevuutta enemmänkin. Kaikki tunnit olivat enemmän tai vähemmän kovasykkeisiä tunteja. Liikunnan tuoma kuormitus, pikkulapsi arki sekä fysioterapiaopinnot yhdessä eivät olleet ehkäpä kestävin ratkaisu, ja osaltaan tuosta kuormasta johtuen kannan yhäkin kehossani tiettyjä ylirasitukseen liittyviä piirteitä mukanani.

Raskausaika ja synnytys ovat aiheina hieman tabuja siinä mielessä, että ihmiset pahoittavat herkästi mielensä puhuttaessa helpoista tai vaikeista raskauksista. Jokaisella on mielipiteensä asiasta, ja niin saa olla tästä eteenpäinkin. Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että aktiivinen elämäntyyli auttaa läpi raskauden sekä synnytyksestä palautuessa. Varsinkin tänä päivänä, kun kuluttajille tarjotaan hurja määrä arkea helpottavia välineitä, robotteja ym. keksintöjä, joiden tavoitteena on helpottaa mutta samaan aikaan passivoittaa meidän arkea. Tarkoitusperä voi olla hyvä, mutta lopputulos on kääntynyt valitettavan usean kohdalla päälaelleen. Näiden avulla valitettavasti kaivetaan itselle vain syvempää kuoppaa, sillä arkiaktiivisuus on tippunut tässä yhteiskunnassa radikaalisti. Tämä näkyy erittäin selkeästi muun muassa odottavien äitien aktiivisuudessa. On helppo turvautua arkea helpottaviin ratkaisuihin, joilla voi olla satunnaisesti aikansa ja paikkansa, muttei viikoittaisessa käytössä. Usein kyseessä on arjen hallinnan puute tai haaste, pois lukien esimerkiksi voimakkaat raskausajan pahoinvoinnit tai oksentaminen läpi raskauden. Tällöin ratkaisu ei ole välttämättä lenkkipolulle lähtö, vaan tilanteen stabilointi ja rauhoittaminen.

Minulta usein kysytään miten, miten kovasti tai mitä lajeja voi harrastaa raskauden aikana. Tai voiko liikkua lainkaan ollessaan raskaana? Tästä löytyy varmasti jonkinlaista tutkimusnäyttöön nojaavaa tietoa, mutta sanoisin että se luotettavin tiedon lähde olet sinä itse. Raskaus ei ole uusien lajikokeilujen aikaa, vaan entuudestaan tutut lajit ovat oikein hyvä valinta harrastaa liikuntaa. Osa luottaa sykkeiden seurantaan ja osa ei. Itse en ole seurannut sykkeitä tai muutakaan dataa liikkuessani, mennyt täysin oman olotilan mukaan. Esikoisen raskauden aikana vedin spinning-tunteja, kova sykkeisiä Les Mills-tunteja sekä koirien kanssa polkuhölkkää viimeisille viikoille saakka. Spinning-pyörän asetukset muistuttivat mummo-tyyliä mutta niin sitä vain poljettiin.

Tyhmän rohkea ei tarvitse olla, mutta kannustan ennemmin liikkumaan kuin olemaan paikallaan koko raskauden ajan. Aktiivinen elämäntyyli opettaa mielestäni myös äärimmäisen hyvin juurikin sitä kehon tuntemusta. Mikä opettaakaan paremmin sinun pystyvyyden ja jaksamisen rajat, kuin liikunta? Tiedän myös mitä raskauspahoinvointi on ja silloin hikitreeni ei todellakaan kutsu. Sekin menee suurimmalla osalla ohitse ja olotilan normalisoituessa voi palata takaisin urheilun pariin. Palatakseni vielä tyhmän rohkeaan tekemiseen, yllä oleva kuva liittyy tekstiin olennaisesti. Olin luottanut kehooni koko raskauden ajan ja olo oli mitä parhain. Lyötiin mieheni kanssa viisaat päät yhteen ja lähdettiin n.3vko ennen laskettua aikaa vaeltamaan Kolille viikonlopuksi. Reissu meni hyvin ja saimme ihania muistoja viimeiseltä retkiviikonlopulta ennen perheen kasvua. Jälkikäteen olemme miettineet useampaan kertaan, ettei sinne keskelle metsää olisi minkäänlainen ambulanssi, helikopteri tai muukaan väline päässyt auttamaan, mikäli synnytys olisi käynnistynyt autiotuvassa tai teltassa.

Kuopuksen raskausaika oli itselläni hieman erilainen. Ikää oli tullut kuusi vuotta lisää, opinnot olivat vaihtuneet yrittäjyyteen ja perheessä oli nyt esikouluikäinen esikoinen. Itseeni käytettävää aikaa ei yllättäen ollutkaan samalla tavoin, vaikka liikuinkin yhä aktiivisesti. Ryhmäliikunnan määrä oli puolittunut, juoksulenkit hieman vähentyneet ja unen määrä vähäisempää. Tietysti ensimmäinen raskaus tuntui ja näkyi kehossa. Vaikka näennäisesti palautuminen oli sujunut hyvin, tiesin ettei keho ollut sama. Mitä muutakaan voisi toisaalta odottaa, jos siihen aikaan kriteerit olivat palautumisen osalta ”mahdun entisiin vaatteisiin, olen palautunut” -luokkaa, haasteita voi olla edessä. Viimeisten raskauskuukausien aikana liitoskivut astuivat kuvioon sekä alaselän voimakas väsyminen hankaloitti hieman arkea. Tässä asiassa ajattelen luonteeni olleen vahvuuteni. En valita vähästä ja kestän rasitusta suhteellisen hyvin. Tykkään haastaa itseäni ja kokeilla rajojani. En säikähdä kipua ja ajattelen kivun opettavan minua. Olisin varmaan voinut jäädä yrittäjänä myös sairaslomalle, mutta ajattelin että tämä viedään kyllä loppuun saakka.

Molemmat synnytykset olivat nopeat ja helpot, jos synnytystä voi niin kuvailla. Jostain syvältä ensisynnyttäjänä kumpusi voimakas tarve olla tutustumatta mihinkään synnytystä valmistavaan kirjallisuuteen. Kaikki neuvolasta saatu info jäi lukematta ja olin myös päättänyt olla ottamatta kipulääkettä tai esimerkiksi epiduraalia. Jostain minulle oli jäänyt käsitys synnytyksen pitkittymisestä, mikäli valitsen kivun lievityksen. Molemmissa synnytyksissä olen turvautunut ilokaasuun, mutta muutoin sain ”luomu” synnytykset, kuten olin toivonutkin. Tämäkään ei ole mikään kehote toimia näin, jokainen saa onneksi valita tiensä.

Vaikka minulla on tällainen tausta raskausajoilta ja kannustankin erittäin lämpimästi jokaista raskaana olevaa lisäämään aktiivisuutta, ei asiat aina mene kuten on suunnitellut. Lämmin halaus jokaiselle, jonka raskaus on juuri nyt tai on ollut vaikea. Elämä jatkuu synnytyksen jälkeen ja liikunnan lisäys tapahtuu aikanaan.
Jos jotain voisin sanoa tai ohjeistaa esikoista odottavalle itselleni, olisi se varmasti kannustava puhe ja tsemppi jatkaa omalla tiellä. Kyllä, olisin voinut hillitä treenimäärää, mutta samaan aikaan olen tyytyväinen itseeni, sillä urheilulla on myös äärimmäisen hyviä sivuvaikutuksia. Kun liikkuu runsaasti, tulee tehtyä myös hyviä valintoja ravinnon osalta (ainakin minulla nämä kaksi teemaa kulkee käsi kädessä). Lisäksi unenlaatu ja määrä korreloivat liikuttuun tuntimäärään. Jos jotain tekisin toisin, olisi se varmaan 6kk:n raskausvatsani kanssa rullaluistelu, kädessä kaksi vetävää huskya! Apua..

Pääasia että tekee juuri sellaisia valintoja kuin ne sinusta itsestä tuntuvat oikeilta. Valitset lajeja, jotka tuntuvat hyvältä ja tekevät sinut iloiseksi! Silloin myös vauva voi hyvin ❤ Vertailu on aivan turhaa, käytät ennemmin sen ajan kasvavan vatsan ihailuun ja ihmettelyyn.

Kuullaan taas!