Tällä viikolla on mediassa noussut esille kouluruoan laatu ja siihen liittyvä kansalaisaloite ”ultraprosessoidun ja lisäaineettoman ruoan turvaamiseksi lapsille kouluissa ja varhaiskasvatuksessa”. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että VIHDOIN! On ollut äärimmäisen harmillista seurata millaista ruokaa kouluissa tarjoillaan ja kuinka tuo näkyy lasten terveydessä.

Työskentelen lasten sekä nuorten kanssa, vaikka pääosin asiakaskuntani on aikuisasiakkaita. Näen lähes päivittäin lapsia ja perheitä, joiden kanssa keskustelemme perheen arjesta, ruokailutottumuksista, koulun sujumisesta ja mielekkyydestä sekä esimerkiksi levosta ja unesta. Olen toiminut kymmenen vuotta fysioterapeuttina ja uskallan luottaa asiakasmateriaalin määrään tätä kirjoittaessa. Näin ollen minulle on kertynyt jonkinlainen fiilis siitä, missä mm. mennään perheiden jaksamisen kanssa ja nähdäänkö ravinto pelkkänä polttoaineena. Toki lisäksi kahden lapsen äitinä, näen läheltä millainen pääpiirteittäin on ala- ja yläkoululaisten terveydentila.

Näin suomalaisena vajaa 40-vuotiaana perheenäitinä olen tottunut siihen, että meille kouluruoka on ns ilmaista ja terveellistä. Olihan se sitä myös omassa lapsuudessani. Tulisi olla kiitollinen tästä mahdollisuudesta, mitä monessakaan maassa ei ole, ja lopettaa sen arvostelu. Tiedän myös, että lukuisissa perheissä kouluruoka on päivän ainoa lämmin ruoka, jonka saanti on elinehto perheen lapselle. Siitä huolimatta tämä kiitollisuuden illuusio on jäänyt pyörimään vain hiukan liian pitkäksi aikaa päähämme, ja nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä kyseenalaistaa koko homma.

Vihreät arvot ja ilmastotalkoot ovat saaneet aikaan sen, että ihmiset on harhautettu oikealta polulta metsään, uskotellen että nyt on hyvä. Ostamalla kauravalmisteita jogurteista maustettuihin kahvimaitoihin, teollisia vege-tuotteita lihan sijaan sekä suosimalla teollisesti valmistettua margariinia oikean voin sijaan, ollaankin hypätty ojasta pahasti allikkoon. Kurkkaamalla ainesosaluetteloa, pääsee nopeasti jyvälle siitä, kannattaako tuote jättää hyllyyn. Mielestäni hyvä neuvo on tämä; jos mummosi/isomummosi ei pystyisi tunnistamaan tuotetta, jätä ostamatta. Toki voidaan viisastella, tunnistaisivatko he esimerkiksi bataattia tai persimonejakaan, mutta saanet kiinni ajatuksesta.

Ravinnolla on suora yhteys yleiseen terveydentilaan ja jaksamiseen. Jos joku väittää muuta, hän valehtelee. Ja miten se ei voisi vaikuttaa? Syöty ruoka antaa rakennusaineet, joista sinun jokainen solusi rakentuu. Hiljalleen ruoan laadun heikentyessä, kehosi ikäänkuin rapistuu pala palalta, mahdollistaen erilaisten sairauksien synnyn. Mikäli parantuminen perustuu pelkästään lääkehoitoon (mitä se tällä hetkellä on 99%:sti), vertautuu se tulipalon sammutukseen vesilasilla. Hyvä yritys, mutta lopputulos on jo nähtävissä.

Jos tarkastellaan tämän hetken kouluruoan laatua ja silmäillään lasten mielenterveys- sekä esimerkiksi adhd-tilastoja, voidaan vetää jotain johtopäätöksiä. Vertaus voi olla osalle hieman kaukaa haettua ja osa ihmisistä ajattelee tuon olevan yhtä verrannollinen, kuin mansikkajäätelön myynti suhteessa hukkumisiin. Minulle ruoan vaikutus yli/alivireyteen ja yleisesti arjessa jaksamiseen, on päivän selvä. Yläkoulun puolella kuvioon astuvat valitettavan usein lisäksi energiajuomat ja välituntishoppailu lähikaupassa, jonka lopputuloksen tietää varmasti jokainen.

Viime aikoina eri sosiaalisen median tilit ovat nostaneet vertailu mielessä esimerkkejä, missä tarjoillaan Suomen halvin ja missä kallein kouluruoka. Erot ovat useita euroja per oppilas. Kun kouluruoalle annetaan aivan naurettavan pieni budjetti, saa olla melkoinen taikuri valmistaakseen sillä summalla ravitsevaa lounasta. Se ei ole vain mahdollista. Piste. Ja tämähän on vain ja ainoastaan valintakysymys. Ai mitenkä niin?

Minun näkemyksen mukaan, jos koulussa on varaa hankkia ”ankan pylly” margariiniannostelijat, on silloin varaa ostaa oikeaa ruokaa, ei ainoastaan ruoan kaltaista evästä. Se on arvo asia, mitä kukakin arvottaa listan kärkeen. Terveyden vai kenties rahan? Otsikoissa hoetaan samaa kaavaa vuodesta toiseen; lapsissa on tulevaisuus ja lasten terveyteen tulee panostaa. Enää puuttuu vain teot ja toteutus.

Onneksi ihmiset ovat hiljalleen heränneet talviuniltaan ja kyseenalaistus rahan syytämisestä epäolennaiseen on alkanut. Vihdoin. Kun puhutaan lasten asettamisesta etusijalle, samalle podium-paikalle ei valitettavasti silloin mahdu yksikään euro. Kouluruoka on ollut kunnia-asia meille suomalaisille, mikä on saanut näkyvyyttä mediassa myös maailmalla. Nyt pyyhitään ne dollarin kuvat silmistä ja keskitytään oikeisiin asioihin. Meidän lapsiin ❤

Vai mitä? Kommenttikenttä on valmiina keskustelulle ❤