Adhd-tyyppinen oirekuva tunnistetaan tänä päivänä huomattavasti paremmin, verraten vuosia taaksepäin. Mitä tuo kirjainyhdistelmä sitten tarkoittaa? Adhd tulee sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder eli kyseessä on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ”häiriö”. Pohjaten omaan +10v asiakastyöhöni, äitiyteeni sekä yleiseen maailman kuvaan, en puhuisi kuitenkaan häiriöstä, mutta avaan tuota myöhemmin artikkelissa.

Tämän maailmankuvan tunnusmerkkeinä ovat erilaiset villitykset ja some-kohut, jotka tulevat ja menevät. Jokin teema nousee aallonharjalle, jonka lähes jokainen tunnistaa omakseen, kunnes suosio laskee ja tulee uusi ”the juttu”. Näin on käynyt myös erilaisten neurokirjoon kuuluvien ”häiriöiden” kanssa, joita diagnosoidaan hurjat määrät vuositasolla. Neurokirjoon kuuluvien häiriöiden tunnistetuin muoto on varmasti adhd. Mistä tämä sitten voi johtua?

Osaltaan varmasti siitä, että ihmiset tiedostavat oireet & haasteet ja osaavat itsekin hakeutua tutkimuksiin. Lisäksi varhaiskasvatus sekä koulut tunnistavat lapsista tyypillisiä adhd käyttäytymisen piirteitä ja vanhempia osataan ohjata lapsen haasteissa tutkimuksiin. Sosiaalinen media on myös oiva kanava levittämään infoa, aiheesta kuin aiheesta. Tosin olisin erittäin hereillä ketä ja mitä uskoa, mutta hyvällä medialukutaidolla varustettuna moni asia lähtee selviämään ja pääsee jyvälle mistä on kyse.

Lisäksi useat mediasta tunnetut aikuiset ihmiset ovat tulleet ”kaapista ulos” ja kertoneet avoimesti omasta adhd-diagnoosistaan ja sen vaikutuksesta omaan lapsuuteen ja aikuistumiseen. Näitä nostetaan myös höpö höpö-lehtien otsikoihin hyvällä tahdilla, hieman värittäen otsikointia, saadakseen klikkauksia ja kiinnostusta. Yhtäkaikki, tietoisuus adhd:sta on noussut valtavaa tahtia.

Lääkärit diagnosoivat herkästi etenkin lapsia, määräten pitkäaikaisen lääkehoidon. Ennen lääkehoitoa voidaan kokeilla varsinkin pienten lasten kohdalla muita tukitoimia, kuten arkea sujuvoittavia sekä tunnesäätelyä helpottavia tukikortteja, toimintaterapiaa ja nuorilla sekä aikuisilla erilaisia terapian muotoja. Diagnosointi perustuu pitkälti vanhempien/varhaiskasvatuksen/sukulaisten havaintoihin, sisältäen mm. ”testipatteristoja” lomakkein. Tutkimukset voivat kestää viikkoja ja kuukausia, joissa pyritään haarukoimaan kuinka laajasta haasteesta on kyse ja kuinka se vaikuttaa elämän eri osa-alueilla.

Onko tämä pelkästään hyvä asia? Ei mielestäni.

Diagnosointi ja lääkehoidot ovat enemmän kuin perusteltuja heille, jotka niitä todella tarvitsevat. Ehdottomasti. Tällä taataan ettei lapsi syrjäydy ja kykenee koulunkäyntiin sekä myöhemmin laadukkaaseen työelämään. Merkittäviä asioita mm. hyvän itsetunnon kehitykselle. Ongelmaksi muodostuu näiden ihmisten löytäminen koko ajan kasvavasta diagnoosin saaneista ihmismäärästä. Jos lapselle tarjotaan lääkehoitoa, vaatii vanhemmilta aivan todella paljon arjenhallinnan kapasiteettia, mielen hallintaa sekä voimavaroja kieltäytyä tuosta, ja lähteä tekemään muutoksia omassa arjessaan. Sillä kaikki lähtee lopulta sieltä kotoa. On paljon helpompaa ottaa lääkehoito vastaan, kuin lähteä mylläämään perinpohjin oman perheen arki, kasvatukselliset seikat ja mahdolliset epäkohdat sekä perheen perus rutiinit. Varsinkin, kun yleinen linjaus on se, ettei ”häiriölle” ole tehtävissä mitään.

Ja HUOM! Tarkoitukseni ei ole osoittaa syyttävällä sormella vanhempia, jotka ovat päätyneet lääkehoitoon, joko oman tai lapsensa adhd:n hoitamiseksi. Kaikki myötätunto ja lämmin halaus teille, joiden arkea värittää ja rytmittää adhd ❤

Kysymys, jota pohdin pitkälti asiakastyössäni on, mitä muuta oireilulle voitaisi tehdä? Onko kaikki diagnoosin saaneet todella lääkehoidon tarpeessa? Onko tosiaan kaikki kortit katsottu?
Miksi kyseenalaistan diagnosointia? Jos katsotaan esimerkiksi THL:n 2025 raporttia, niin nähdään prosentuaalisten diagnoosien määrän tuplaantuneen vuosien 2019 ja 2023 välillä. Esimerkiksi pojilla 7-12v. ikäryhmässä vuonna 2019 adhd-diagnoosin sai 5.7% suhteutettuna väestöön ja vuonna 2023 diagnoosin sai 11.3%. Tytöillä samainen ikäryhmä sai diagnoosin vuonna 2019 1.4%, kun taas vuonna 2023 3.9%. Suunta on ollut koko ajan nousujohtoinen, joten nyt kaksi vuotta myöhemmin, oletettavasti diagnoosien prosentuaalinen määrä on jälleen suurempi.

Jos samaan hengenvetoon pohditaan lasten nykyistä ravintoa niin kotona kuin koulussa, liikunnan määrää, puhelinten & muiden ruutujen käyttöastetta, näin esimerkiksi, en voi olla ajattelematta mikä vaikutus tällä koko cocktaililla on meidän hermostoon, mieleen, jaksamiseen, keskittymiseen, unen määrään ja laatuun sekä sosiaalisiin taitoihin.

Palatakseni blogin otsikkoon, miksi kaiken tämän tiedon valossa onkin hyvä juttu, mikäli sinulla on adhd-piirteitä? Näen lähes viikoittain useita ihmisiä vastaanotolla, joilla on kertomansa mukaan adhd, joko lääkärin tai hänen itsensä diagnosoimana. Usein kyseiset ihmiset tulevat sensomotoriseen valmennukseen, saadakseen hermostoaan rauhoittumaan. Osa tulee fysioterapiaan ja perussairauksia kysyttäessä, adhd voi tulla ilmi. Osalla on käytössä lääkehoito ja osalla ei.

Aikuisten kanssa käyn aina keskustelun ”mitä adhd antaa sinulle?”. Onko siinä jotain hyvää, vaikka oireilu haastaakin sinua? Ja kyllä. Lähes aina ihmiset tuovat esiin oman kykynsä saada asioita aikaan. Välillä tekemiseen orientoituminen on vaikeaa, mutta kun draivi löytyy, sitä riittää poikkeuksellisen paljon ja tahti on päätä huimaava! Lasten kanssa toki asia ei ole näin mutkaton, sillä mm. tunnesäätelyn haasteet tulevat usein esille varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Paikoissa, joissa aistit on viritetty äärimmilleen jo muutoinkin. Paikoissa, joissa tulisi mennä massan mukana, olipa kiinnostusta tai ei.

Usein kaikki ongelmat ja haasteet nähdään negatiivisina piirteinä, joista on vain haittaa ja vaivaa. Mutta oletko ikinä miettinyt voisiko kolikolla olla myös kääntöpuoli? Sillä itse näen adhd-piirteitä omaavat ihmiset äärimmäisen intohimoisina ja työlleen vihkiytyneinä TEKIJÖINÄ! Jotta ihminen pääsee hyödyntämään omaa täyttä potentiaaliaan, tulee kaikki se energia ja tekeminen kohdentaa itselle tärkeään asiaan. Ja tietysti ensin löytää se mieleinen ala, opinnot tai harrastus. Lasten kohdalla tämä tarkoittaa vanhempien hereillä oloa; mikä lasta kiinnostaa, mitä hän tekisi eniten maailmassa ja mistä hänen koko olemuksensa syttyy? Aikuisilla se usein tarkoittaa jonkinlaista yrittämisen muotoa; välttämättä palkallisena työskentely klo8-16 ei palvele sitä intohimon määrää, joka ihmisessä kuplii pinnan alla.

Tähän peilaten, sanon todellakin HYVÄ, HIENOA, LOISTAVAA jos omaat kyseisiä piirteitä! Adhd on sinun SUPERVOIMASI, joten pohdi ongelmien sijaan, kuinka saat kaiken potentiaalin käyttöösi. Se varmasti ottaa aikaa ja saattaa tuottaa harmaita hiuksia, mutta näin sivusta seuraajan roolista katsottuna, se polku kannattaa hyödyntää.

//

Loppuun totean vielä; mikäli adhd haastaa sinua liikaa tai vanhempana koet lapsen haasteet liian kuormittaviksi, lääkkeettömiä vaihtoehtoja löytyy aina. Adhd on enemmänkin osa persoonaa, ei niinkään liuta oireita. Siksi ajattelen, ettei ketään voi lääkkein vaimentaa ja painaa tiettyyn lokeroon, sillä jossain vaiheessa koko paletti räjähtää käsiin ellei juurisyitä ole selvitetty. Lääkehoito voi olla osa ratkaisua, muttei koskaan ainoa vaihtoehto. Suurimmalta osalta löytyy aktiivisia primitiivirefleksejä, jotka osaltaan kuormittavat hermostoa, sen ollessa jo muutoinkin kovilla. Refleksien hoito ja harjoituttaminen ei muuta kenenkään persoonaa, mutta helpottaa arkea ja haastavissa tilanteissa toimimista. Vähentäen stressiä ja kierroksia, vapauttaen tilaa! Suosittelen kokeilemaan, sillä primitiivirefleksien hoidolla ei ole haittavaikutuksia ❤